03.03.2007 20:00:00
Hyvinkäältä voitto kotiin
Pakilan 95-pojat kävivät lauantaina vieraissa pelaamassa Hyvinkäällä HyPoa vastaan, josta oli syksyllä otettu kotona reilun kymmenen pisteen voitto. Pelipaikalle saavuttiin urheilijamaiseen tapaan hyvissä ajoin – noin tunti ennen saliin pääsyä. Aikaa tapettiin lumipalloleikeillä siihen asti kunnes joukkueen kapteeni päätti ladata lumipallon avulla joukkuetoverille punaisen silmän.
Itse ottelussa haettiin ensimmäisessä erässä pientä kaulaa vastustajaan menemällä 7-12 –johtoon nostelemalla ”helppoja” koreja korin alta sekä ajoista. Sen jälkeen pysähdyttiinkin HyPon puolustuksen asettamaan sumppuun, jota tosin itse autettiin sumputtamalla hyökkäystä ja pelaamalla jatkuvalla syötöllä 1vs1. Tai oikeastaan 1vs3, vähintään. Samalla oma puolustus notkahti ja nopeisiin hyökkäyksiin ei päästy tarpeeksi usein. Silloinkin, kun oltiin pääsemässä, niin liian usein otettiin lähtöaskeleita heti kättelyssä tai vaihtoehtoisesti pomputettiin pallo myöhemmin omaan jalkaan, kun vauhti kasvoi liian suureksi.
Toisessa erässä pysyttiin pelissä mukana Ekin muutamalla hyvällä ajolla ja tauolle päästiin 18-20 –johdosta. Hyökkäyksen tyrehdyttyä lähes kokonaan huomattiin kolmannen erän lopussa, että ollaan pari pistettä perässä. Siinä vaiheessa Santtu haki riiston puolessa kentässä, kävi laittamassa oikean käden lay-upin sisään ja aloitti 6-0 -runin. Seuraavassa nopeassa hyökkäyksessä Jimi syötti Villelle korin alle, joka nosti tasoihin. Ja vielä seuraavassa nopeassa 1vs1 –hyökkäyksessä ennen erän loppua Santtu pysähtyi vapariviivan kohdalle ja naulasi ”hypärin” puolustajan peruutettua korin alle odottelemaan. Tyylikästä.
Viimeisessä erässä homma hoidettiin kotiin, vaikka valmentajien ”rauha, rauha, RAUHA!” –huudot menivätkin toisesta korvasta sisään ja toisesta saman tien ulos. Viimeisten minuuttien aikamoisen sähellyksen jälkeen taululla oli lopputulos 34-38 Namikan hyväksi.
Ottelusta puuttui joukkueen kaksi kovaa puolustajaa, mutta Santtu, Tönö, Hennu ja Juha pitivät suurimman osan ajasta hyvää huolta vastustajien takamiehistä. Myös puolustuslevypallot jäivät mukavasti hyppysiin aina silloin, kun niihin muistettiin tai jaksettiin hypätä. Vaikka paljon on vielä työtä edessä, niin yrittäminen oli kuitenkin ottelussa hyvällä tasolla – siitä kertoo sekin, että vastustaja ei päässyt juhlimaan nopeilla hyökkäyksillä. Ja vielä kertaakaan ei olla hävitty uusilla pelipaidoilla pelatessa…