08.04.2008 13:00:00
Tuomaritoiminnan Supermies
Vietin pääsiäisen Södertäljessä, Ruotsissa Scania Cup turnauksessa. Turnauksen yhteydessä järjestettiin FIBA:n koulutus kolmen tuomarin systeemistä ja paikalle oli saapunut 97 tuomaria ympäri Eurooppaa. Joka ikäluokan jokaisessa ottelussa oli käytössä kolme tuomaria ja useimmissa otteluissa katsomosta löytyi heidän tarkkailijansa. Keskustelin heti ensimmäisen pelimme jälkeen pitkän tovin erään brittiläisen tuomarikouluttajan kanssa ja jatkoin keskustelua saman herrasmiehen kanssa vielä seuraavana päivänä. Parhaan keskustelun kävin kuitenkin toisen britin kanssa viimeisenä pelipäivänämme, mutta siitä lisää myöhemmin.
Ensimmäisessä ottelussamme silmiinpistävää oli tuomarien yli-innokkuus. Jokainen kolmesta halusi päteä viheltämällä ihan kaiken. Näin pelin normaali flow katosi pelin ollessa seis koko ajan molemmissa päissä. Tästä yli-innokkuudesta kouluttaja antoikin tuomaritriolle sapiskaa. Erityisen kunnioitettavaa sen sijaan oli tuomarien käyttäytyminen. Heillä oli koko ottelun ajan todella herramiesmäinen ote peliin. Kävin itse ajoittain todella kuumana, koska pelistä ei tullut mitään pillin koko ajan soidessa. Suomessa olisin saanut käyttäytymisestäni tekun ja ulosajon jo paljon ennen ottelun loppua. Mutta miten nämä tuomarit toimivatkaan? Jokaiseen kommenttiini heidän vastauksensa oli: ”Kunnioitan mielipidettäsi, mutta minä näin sen tällä tavalla” (I appreciate your opinion but I saw it this way.). Tämä kommentti yhdistettynä vielä todella kohteliaaseen käytökseen ja keskustelutaitoihin riitti rauhoittamaan minut kerta toisensa jälkeen.
Monet valmentajat kritisoivat kovasti tuomarityöskentelyä turnauksessa ja meidänkin otteluissamme sattui muutama todella ratkaiseva tuomarivirhe. Silti minulle ei jäänyt pahaa makua suuhun turnauksen tuomarityöskentelystä. Syynä tähän oli viimeisen pelimme jälkeen erään tuomaritarkkailijan kanssa käymäni pitkä keskustelu. Tämä mies teki minuun niin suuren vaikutuksen, että en ihmettelisi yhtään jos hänen takkinsa alta olisi paljastunut Supermies-asu.
Viimeistä otteluamme oli jäljellä kuusi sekuntia, vastustajalla avaus puolesta kentästä ja joukkueeni neljä pistettä tappiolla. Vastustajan pelaaja hyppää etukentältä, ottaa pallon kiinni ja putoaa pallo kädessään takakentälle. Pilli ei soi, minä hyppään kentällä seisovan tuomarin takaa hänen eteensä ja huudan naama punaisena. Raukka saa juuri vältettyä sydänkohtauksen ja pillin suuhun saatuaan viheltää minulle teknillisen virheen. Ok, sitä minä kerjäsinkin, jotta kello menisi poikki. Tuomarit neuvottelevat kuitenkin kanssani hetken ja sen jälkeen keskenään. Loppujen lopuksi ottelua jatketaan vastustajan vapaaheitoilla ja peli on sillä selvä. Ottelun jälkeen toimitsijapöytä on sitä mieltä, että tilanteessa oli selvä palautus ja käyn keskustelua tuomarien kanssa. Silloin heidän kouluttajansa saapuu paikalle ja kysyy minulta yhden kysymyksen: ”Mitä sinä näit viimeisessä tilanteessa?” Kerroin hänelle, miten tilanne mielestäni meni ja hän jäi juttelemaan tuomarikolmikon kanssa.
Noin 20 minuuttia myöhemmin olin pitänyt palaverin joukkueelleni ja seisoin kentän laidalla katsomassa seuraavan pelin alkua. Tuomarikouluttaja käveli luokseni ja aloitti keskustelun, jota en ihan helpolla tule unohtamaan. Hän kertoi tuomarin työstä, mitä se vaatii ja mitä siihen kuuluu. Heti keskustelun alkupuolella hän ilmoitti, että ainoa oikea ratkaisu tuomareilta viimeisessä tilanteessa olisi ollut tekuni peruuttaminen ja pallon antaminen meille. Yhden tuomareista mielestä tilanne oli jopa ollut palautus. Sanoin (vain koska olin jo rauhoittunut täysin), ettei sillä nyt ole niin väliä, koska olimme kuitenkin neljä pistettä häviöllä, aikaa oli niin vähän ja tuomaritkin ovat vain ihmisiä. Hän ei hyväksynyt tätä. Hän sanoi, että tuomarit eivät saa tehdä virheitä, jotka ratkaisevat ottelun. Hänen mielestään ottelun viimeiset kuusi sekuntia ja niiden aikana tehty hirvittävä tuomarivirhe olivat nyt ainoat, jotka jäivät pelaajien mieleen ottelusta.
Tuomarikouluttajan mielestä virhe johtui siitä, että tuomarit olivat sijoittuneet väärin eivätkä osanneet lukea mitä pelissä tulisi tapahtumaan. Kaiken lisäksi hän oli sitä mieltä, että minulle teknillisen antanut tuomari toimi aivan liian hätäisesti viheltämällä teknillisen. Totesin, että olin kuitenkin metritolkulla kentällä ja huusin hänen naamaansa. Hänen mielestään tuomarin olisi pitänyt tilanteessa lähteä vain poispäin ja jättää minut siihen huutamaan. Pahin virhe, mitä tuomari hänen mukaansa voi tehdä, on rangaista valmentajaa/pelaajaa teknillisellä omasta tuomarivirheestään. Hänen mukaansa tuomarin pitää pystyä aina miettimään, minkä takia valmentaja käy kuumana ja pystyä hyväksymään se. Tuomarin pitää pystyä ennakoimaan pelitilanteita ja sijoittumaan niiden mukaan.
Hän puhui vielä paljon tuomarityöskentelyn mekaanikasta, tekniikasta ja toteutuksesta. Siitä miten hän viheltää askeleet kuuntelemalla eikä katsomalla. Mutta kaiken kaikkiaan tämä oli ensimmäinen kerta valmentajaurani aikana, jolloin joku tuomareihin vaikuttava taho tulee kertomaan ottelun jälkeen, että tuomarit tekivät todella ratkaisevan virheen, enkä räjähtänyt turhan takia. Yritän olla valmentaessani oikeudenmukainen ja samaa toivon aina myös tuomareilta. Myönnän, että purnaan tuomareille, jos koen heidän tehneen virheitä. Mutta mitä sitten, kyllä pelaajatkin saavat kuulla minulta kunniansa virheen tehtyään. Jos minä teen virheen, kyllä tuomari saa tulla siitä minulle sanomaan.
Monille suomalaisille tuomareille teknillinen virhe on keino saada valmentaja hiljaiseksi ja tapa todistaa oma erinomaisuutensa. Kaiken kaikkiaan suurin osa tuomareista meilläpäin on ylimielisiä. Varsinkin junioripeleissä tuomareilla on tapana varastaa show. Puhutaan paljon valmentajien huonosta käyttäytymisestä, miksei ikinä puhuta tuomarien huonosta käyttäytymisestä? Olen törmännyt siihen monta kertaa tämänkin kauden aikana.
Tämä tarinan sankari, brittiläinen tuomaritarkkailija ilmoitti olevan kolme asiaa, joita tuomarilta ehdottomasti vaaditaan: Kuri (Discipline), Rehellisyys (Integrity) ja Munaa (Balls). Viimeistä kohtaa hän tehosti kouraisemalla haaroväliään. Tuomarin toiminnan tulee siis olla erittäin kurinalaista. Heidän pitää pystyä rehellisesti myöntämään omat virheensä. Viimeisenä ja tärkeimpänä heillä tulee olla munaa muuttaa tuomiotaan, jos he ovat tehneet virheen.
Jos tällä hetkellä saisin päättää kenet haluaisin viheltämään peliämme, ottaisin ehdottomasti tämän kaverin. Kunnioitan häntä niin paljon hänen kommenteistaan ja asenteestaan tuomaritoimintaa kohtaan. Hän oli todellinen pelaajien ja valmentajien tuomari, ei mikään omaa egoaan kohottava pätemistarpeinen ressukka, jolle suurimman nautinnon tuo valmentajien komentelu.
Onneksi Södertäljen klinikallakin oli pari suomalaista tuomaria. Mutta toisaalta, vain pari! Jos noinkin lähellä Suomea on tilaisuus näin hienoon mahdollisuuteen, miksei siellä ollut enempää suomalaisia tuomareita? Pelottaako suomalaisia mennä sinne vai mistä on kyse? Niin tiukasti tämä supermies ainakin ripitti viimeisen pelimme tuomareita, että ymmärrän kyllä jos ei ihan heti uskalla lähteä hänen oppiinsa. Toivotaan kuitenkin, että tulevaisuudessa meilläkin Suomessa tulee olemaan yhä enemmän kansainväliset mitat täyttäviä tuomareita, koska sillä tavalla myös pelaajamme kehittyvät.
Kunnioitan Södertäljen klinikalla olleita tuomareita todella paljon pelkästään heidän hienon yhteishenkensä ja herramiesmäisen käytöksensä takia. Koripallo on herrasmiesten laji, joten olisi hienoa että sekä valmentajat että tuomarit pystyisivät käyttäytymään sen mukaisesti ja keskustelemaan fiksusti pelien aikana. Toivon, että tämän tekstin lukee mahdollisimman moni valmentaja sekä tuomari. Tarkempia yksityiskohtia ja tietoja tästä supermiehestä saa myös tulla kyselemään. Toivotan kaikille oikein hyvää kevättä sarjojensa mitalipelien kanssa!
Pasi Salervo
Kirjoittaja on oppinut vaatimaan parempaa suoritustasoa sekä itseltään että tuomareilta